Mikä on älykkään ja viisaan ero, kysyttiin heti ensimmäiseksi tämän vuoden SuomiAreenalla Porissa. Vahanen-yhtiöt järjesti yhdessä Insinööriliiton ja Design Forum Finlandin kanssa paneelikeskustelun otsikolla ”Älykkäästä viisasta – ihmiskeskeistä suunnittelua ja rakentamista”. Paneeli otti kantaa kansallisiin ja globaaleihin kysymyksiin, jotka määrittävät menestyksemme tulevaisuudessa.
Paneelissa keskustelivat perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, keksijä ja säveltäjä Perttu Pölönen, Helsingin yliopiston aivotutkija Katri Saarikivi, Business Finlandin johtaja Pekka Sivonen, Aalto-yliopiston vararehtori professori Anna Valtonen sekä Vahanen-yhtiöiden konsernihallituksen jäsen, DI ja yrittäjä Risto Vahanen.
Älykkyys hakee täydellistä ratkaisua, mutta on viisautta nähdä tilanne sellaisena kuin se on ja valita vaikkapa toiseksi tai kolmanneksi paras vaihtoehto, jos se on tilanteeseen nähden toimivampi, Kiuru aloitti. Rakentamisessa esimerkiksi tiedon keräämiseen energiatehokkuus edustaa älykkyyttä, mutta yhteisen arvomaailman täytyy toimia viitekehyksenä ja ohjata kaikkea toimintaa; se on viisautta, korosti Risto Vahanen. Sivonen totesi, että älykäs keksii ratkaisun ongelmatilanteeseen, johon viisas ei edes joudu. Koska maailma ympärillämme muuttuu koko ajan hurjaa vauhtia, viisaus edellyttää elinikäistä oppimista.
Innovaatioista puhuttaessa todettiin, että Suomessa on enemmän patentteja kuin missään muualla maailmassa. Niitä tarvitaankin nyt enemmän kuin koskaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja monien pienempien ongelmien ratkaisemiseksi. Esteenä on usein riskirahoituksen puuttuminen ja lupaavien startuppien karkaaminen ulkomaisten suuryhtiöiden haltuun. Tarvitaan lisää rahoitusta, jotta innovaatiot saadaan kehitettyä Suomessa asiakasrajapintaan asti toimiviksi, Vahanen vetosi. Siinä tärkeä tekijä on kyky ja maltti kuunnella loppukäyttäjiä. Esimerkiksi Nokia oli täynnä älykästä innovointia, mutta sieltä puuttui viisautta kuunnella loppuasiakkaita eli kuluttajia.
Innovaation tuulet puhaltavat, mutta mikä on oikeasti relevanttia?
Vaatii jaksamista selvittää, lentääkö idea vai ei, Kiuru huomautti. Suomalaisessa koulujärjestelmässä ei ole ehkä riittävästi opetettu katsomaan loppuun saakka ja viestimään, mikä on paras ratkaisu maailman kannalta. Viesti rahoituksen puutteesta on kuitenkin otettu kuuleviin korviin valtion taholla, Kiuru vakuutti. Kasvua on vaikea luoda, jos ensiaskelia ei tueta. Suomella on iso paine olla kansainvälisesti ykkönen tai edes kolmen parhaan joukossa. Tähän halutaan kyllä satsata.
Innovointi, käytettävyys ja liiketoiminta muodostavat kultaisen kolmion, jonka kaikkien osien pitää olla kunnossa, muuten koko yhtälön tulos on nolla, Sivonen muistutti. Suomesta löytyy helposti sata esimerkkiä toimivista innovaatioista, joista kaikki eivät ole teknisiä. Yksi hyvä esimerkki sosiaalisesta innovaatiosta on äitiyspakkaus, jonka konseptia on sovellettu maailmalla. Pölönen puolestaan muistutti, että raha voi olla yksi menestyksen mittari, mutta kukaan ei jaellut osinkoja historian merkittävimmille innovaattoreille, kuten Sokrateelle tai Einsteinille. Valtonen korosti relevanssin pohtimista ja innovaatioiden kehittämistä yhdessä loppukäyttäjien kanssa. Hänen mukaansa taikasana tässä on ihmislähtöisyys. Kilpailu on nyt niin kovaa, että asiakkaista tulee hyvin vaativia. Halutaan personoituja ja oppivia tuotteita, ja niiden muotoilussa empatia voi olla tulevaisuudessa merkittävä kilpailutekijä.
Viisas tapa lähestyä haasteita ja resurssien käyttöä on ennakoiva
Tulevaisuuden kannalta ajatus ei ole korvata ihmistä älyteknologialla vaan hyödyntää tekniikkaa siellä, missä sen käyttö on tehokkainta, Sivonen jatkoi. Ihmistä kannattaa edelleen käyttää siellä, missä hän on parhaimmillaan, kuten palvelutyössä ja päätöksenteossa. Ihminen osaa valita kriisitilanteessa parhaan ratkaisun, mutta suorittavaan työhön tarvitaan apua teknologiasta, Kiuru summasi. Parhaimmillaan teknologian avulla varmistetaan paras osaaminen esimerkiksi hoiva-alalla. Parhaimmillaan teknologia puskee meitä sivistymään lisää, Pölönen muotoili.
Valtanen muistutti, etteivät käyttäjät tuotekehityksen yhteydessä aina itse tiedä, mitä tarvitsevat. Suunnittelijan tehtävä on ratkaista haaste, mutta ratkaisu voidaan toteuttaa eri tavalla kuin käyttäjä on alun perin ehkä kuvitellut. Käyttäjille helppokäyttöisyys on tärkeä ja mullistava tekijä monessa tuotteessa, esimerkiksi puhelimissa. On tärkeää kuunnella käyttäjiä laaja-alaisesti, pystyä ennakoimaan ja ymmärtää kulttuurin merkitys, Vahanen painotti. Viisas ihminen ei luota omiin ajatuksiinsa vaan hakee tukea muilta, Pölönen puolestaan muotoili.
Mikseivät suomalaiset innovaatiot sitten leviä maailmalle niin tehokkaasti kuin haluaisimme? On tärkeää löytää balanssi vastaanottokyvyn ja itseluottamuksen välillä eikä saa ryhtyä liian itsevarmaksi, Saarikivi pohti. Isoihin teknisiin murroksiin liittyy kiehtova mahdollisuus ajatella toisin ja keksiä keino, jota kukaan muu ei ole vielä tehnyt, Valtanen sanoi. Viimekädessä käyttäjä ratkaisee tuotteen menestyksen. Liian usein annetaan tuotteelle jokin nimi näkemättä, mitä se oikeasti tekee. Esimerkiksi YouTube on sosiaalinen työkalu ja Google on vastauskone. On selvitettävä, mikä on se ihmisen tarve, joka ajaa ratkaisua ja minkälaista osaamista ja ymmärrystä tarvitaan, jotta tuloksena on ihmislähtöisiä ratkaisuja.
Kohti monialaista ja poikkitieteellistä ekosysteemitaloutta
Innovaatioiden ja älyteknologian lisäksi viisas tekeminen vaatii tulevaisuudessa osaamista monilta eri aloilta ja monista eri näkökulmista. Uteliaisuus ja luovuus tuottavat ratkaisuja, joita ei ole osattu tilata tai edes kuvitella, ja muotoilun merkitys korostuu. Mikään erityisosaaminen ei yksin tuota kuin yhden osaamiskulman, jolloin syntyy riski, että ratkaisuun liittyy odottamattomia asioita, jotka aiheuttavat hankaluuksia myöhemmin.
Vahasen vahvuus on paitsi fiksuissa insinööreissä, myös poikkitieteellisissä tiimeissä ja asiakkaiden kuuntelemisessa, Risto Vahanen kertoi. Ilmastonmuutos pakottaa kehittämään koko rakennusalaa, joka muodostaa 40 prosenttia kansantuotteestamme. Nyky-yhteiskunnassa on liian usein unohdettu, että rakennettu ympäristö vaikuttaa voimakkaasti ihmisen hyvinvointiin. Rakennuksen pitää olla terve ja kaunis – sellainen, että ihminen kokee sen kautta tasapainoa, joka tukee henkistä kyvykkyyttä ja yhteenkuuluvuutta. On viisautta hyödyntää perinteitä ja vahvistaa Suomen identiteettiä rakentamisen kautta. Suunnittelutiimeissä tarvitaan asiantuntemusta myös psykologian, ympäristötieteen ja esimerkiksi kierrätyksen alalta. Yritysten sisällä monialaisuus ja yhteistyö jo toimivatkin, mutta suomalaisyritysten yhteisessä kansainvälisessä konsortiotoiminnassa on vielä paljon kehittämisen varaa, Vahanen sanoi.
Yksi haaste on se, että ollaan liian professiokeskeisiä eikä uskalleta poistua omalta osaamisalueelta, Kiuru pohti. Ekosysteemitaloudessa kuitenkin tarvitaan tiimiä joka asiassa, ja yhteistyö on oikeastaan ihmiskunnan perusprinsiippi. Kumpi tulee ensin, eri näkökulmia sallivat työympäristö vai niitä edustavat tekijät, jotka luovat otollisen ympäristön, Valtonen pohti. Paine kohdistuu esimerkiksi liikkumisratkaisujen kehittämiseen, Sivonen huomautti. Tulevaisuudessa ihmiset eivät enää halua omistaa autoja tai makuuttaa pääomaansa ruostumassa parkkipaikoilla, vaan kalusto liikkuu koko ajan ja liikkuminen ostetaan palveluna. Tällä hetkellä kohtuuton osa kaupunkien pinta-alasta käytetään autojen seisottamiseen. Vuonna 2050 meillä on täysin omavaraiset kaupungit, jotka tuottavat itse kaiken, mitä asukkaat tarvitsevat. Kaupungistumisen jatkojalostuminen tuottaa kokonaan uuden elämisen konseptin. Aikanaan auton keksiminen lopetti hevosten rankat työurat, Pölönen muistutti. Nyt nyhtökauran kaltaiset innovaatiot auttavat vähentämään tuotantoeläinten käyttöä.
Enemmän suomalaisia menestystarinoita
Pölösen mukaan Suomessa on yksi maailman parhaista koulutusjärjestelmistä, josta luodata tulevaisuutta. Potentiaalia on paljon, vaikka se ei ole vielä realisoitunut. Hän kannustaa soveltamaan Piilaakson kokeilukulttuuria, mihin tarvitaan uskallusta. Risto Vahanen muistutti, että Suomessa on paljon insinöörejä johtotehtävissä, mutta että perinteinen johtaminen voi tappaa yrityksistä luovuuden. Työntekijöitä tukemalla vapautuisi valtavasti aivokapasiteettia.
Kiuru huomautti, että lainsäädäntö voi edesauttaa tulosten syntymistä. Nykylainsäädäntö ei kannusta uudistumiseen, mutta toisaalta tulevaisuudessa joudutaan ehkä luopumaan hyvistäkin sääntelyistä, jotta voidaan kehittää jotakin uutta. Saarikiven mielestä suomalaiset ovat valmiita ekosysteemiajatteluun, koska täällä on jo valmiiksi lyhyet valtaetäisyydet. Valtonen taas muistutti, että muualla maailmassa, kuten Kiinassa ja Yhdysvalloissa, on matalampi kynnys perustaa yrityksiä ja kokeilla uusia ratkaisuja. Suomessakaan yrittänyttä ei laiteta, mutta ollaan kuitenkin varovaisia.
Sivonenkin korosti vielä kerran ekosysteemin rakentamisen ja yksityisten sijoitusten tärkeyttä, koska tällä hetkellä Suomessa investoidaan noin 80 prosenttia teknologian kehittämiseen ja vain noin 20 prosenttia kaupallistamiseen, kun Ruotsissa tilanne on päinvastainen. Tämä on yksi syy, miksi suomalaiset yritykset karkaavat maailmalle. Vaikka työpaikkoja kuolee rajusti uuden teknologian myötä, niitä syntyy myös paljon lisää ja Suomelle paras positio on johtaa muutosta. Kansalaiset tarvitaan mukaan kehittämään arjen sankaruudesta ponnistavia menestystarinoita. Yhteispelillä ja kunkin osaamista arvostamalla maakuntasarjan pelaajista koostuva Leijonajoukkuekin voitti maailmanmestaruuden.
Kirjaudu jotta voit kommentoida.